Oppisopimuskoulutuksella voi saavuttaa lain vaatiman pätevyyden - Careeria

Oppisopimuskoulutuksella voi saavuttaa lain vaatiman pätevyyden

Lakimuutos vuonna 2016 aiheutti sen, että Minna Kuikka ei enää ollutkaan koulutukseltaan pätevä työskentelemään työssään. Minna oli koulutukseltaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Säilyttääkseen työpaikkansa Uudenmaan vammaispalvelusäätiön asumisyksikössä Palvelukoti Rauhalankaaressa, Minnalla piti olla suoritettuna sosiaali- tai terveydenhuollon tutkinto. Tämän vuoksi Minna opiskeli työnantajansa kannustuksella oppisopimuksella lähihoitajaksi.

Koulutuksella uutta näkökulmaa työhön

Palvelukoti Rauhalankaari on Loviisassa sijaitseva asumisyksikkö kehitysvammaisille ja autismin kirjoon kuuluville henkilöille. Asukkaita palvelukodissa on yhteensä 16. Työntekijöitä Rauhalankaaressa on yli 10. Uudenmaan vammaispalvelusäätiöllä on Rauhalankaaren lisäksi yksiköitä myös muualla Uudellamaalla. Minna Kuikan esimiehen Piia Hyytiän mukaan heidän työntekijänsä ovat tarkoituksella monesta eri ammattiryhmästä: ”Me haluamme moniammatillisuudesta tukea siihen, että työskentelyssämme ei ole pelkästään hoitajan näkökulmaa.”

Lakimuutoksen myötä kuitenkin kaikilla työntekijöillä pitää olla myös sosiaali- tai terveydenhuollon tutkinto. ”Meidän säätiömme kaikissa yksiköissä on nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia, koska me olemme pitäneet sitä hyvänä tutkintona toimintaamme ajatellen. Asukkaat viettävät täällä myös paljon vapaa-aikaa. Kaikki nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajamme ovat joutuneet kouluttautumaan vähintään lähihoitajiksi. Kaikki työntekijämme, jotka ovat joutuneet koulutuksen käymään, ovat loppupelissä olleet tyytyväisiä, sillä he ovat saaneet työhönsä uutta näkökulmaa entisen ammatillisen näkökulmansa lisäksi”, kertoo Piia Hyytiä. 

Oppisopimusopiskelussa ei tule ansionmenetyksiä

Lakimuutoksen myötä Minna pelkäsi menettävänsä vakituisen työnsä. Hänelle nousi suuri huoli taloudellisesta pärjäämisestään, sillä hän oli juuri miehensä kanssa ostanut oman talon. Työnantaja kuitenkin lievitti pelkoa tarjoamalla mahdollisuuden oppisopimukseen. ”Minna on hyvä työntekijä, johon olemme olleet erittäin tyytyväisiä emmekä halunneet menettää häntä”, toteaa Piia Hyytiä. Minnan taloudellisessa tilanteessa oppisopimus osoittautui oivalliseksi kouluttautumismuodoksi. Oppisopimuksella hän pystyi saavuttamaan tarvittavan pätevyyden ja samalla työt jatkuivat entiseen malliin.

Teoriaopintopäivät hänellä oli Porvoossa Edupolissa Ammattitiellä. Minna teki myös suuren osan tehtävistään etänä omalla tietokoneellaan kotonaan. Teoriaopintopäivät ja tehtävien tekeminen kotona tapahtui Minnan vapaapäivinä: ”Välillä tuntui tiukalta, että vapaapäivinä joutui pakertamaan tehtäviä, kun kaverit hurvittelee. Jaksamista auttoi se, että minulla oli päämäärä valmistua, ja tiesin, että tämä on väliaikaista.” Minnan mies oli mukana opiskelussa kannustamalla Minnaa saavuttamaan päämääränsä. Myös työkaverit ovat omalta osaltaan eläneet Minnan opiskelussa mukana kannustamalla jatkamaan huonoina hetkinä ja auttamalla opiskelutehtävissä aina, kun ovat voineet.

Haasteellisena Minna piti opiskelussaan kaiken aikataulutusta. ”Meillä töissä tehdään työvuorolistat jopa 6 viikoksi eteenpäin, yleensä 3-4 viikoksi. Jouduin siis katsomaan hyvin pitkälle eteenpäin, mitkä päivät tarvitsen koulun puolesta vapaaksi.” Opiskelu sinänsä ei tuottanut vaikeutta. ”Sen huomasin aikaisempiin opiskeluihini, että nyt minulla oli motivaatio paljon parempi. Halusin oikeasti hyviä arvosanoja ja aiheet kiinnostivat. Nyt, kun olen löytänyt tämän oman alan, mitä tykkään tehdä, ammattiin liittyvät koulutukset tuntuvat ihan eri tavalla kiinnostavilta kuin silloin nuorempana, kun esim. lukio oli vähän pakkopullaa”, kertoo Minna.

Asukkailta saatu palaute on työn suola

Minna nauttii työntekemisestä Palvelukoti Rauhalankaaressa: ” Täällä on tosi mahtava työyhteisö ja tykkään asukkaista. Olemme naureskelleet täällä työkavereiden kesken, että tämä on kuin toinen koti. Tämä on tällainen kodinomainen ympäristö. Meillä on suurimmalla osalla ihan tavalliset vaatteet eikä hoitohenkilökunnan työasut, vaikka täällä on hoidollista puoltakin. Omat vaatteet tuovat myös kodinomaisuutta. Täällä ei ole niin laitosmaista.”

Minna on aikaisemmin tehnyt paljonkin erilaista asiakaspalvelutyötä ja pitää siitä, mutta sanoo tämän olevan hänelle se oma ala: ”Jos vertaa normaalia asiakaspalvelutyötä ja tätä, että on asiakkaina kehitysvammaisia, joilla on erityistarpeita, tämä antaa minulle enemmän. Pidän siitä, että asukkaat ovat niin vilpittömiä. He sanovat sen, mitä ajattelevat. Heillä ei ole mitään kieroilua tai pyrkimystä valehdella. Kaikki palaute tulee suoraan ja vilpittömästi. Palaute on joko hyvää tai huonoa. Suora palaute tuo potkua päivään ja siitä saa hedelmää työlle, mitä on tehnyt.”

Lisäkouluttautuminen kannattaa aina

Minnan mielestä lisäkouluttautumisella saa uusia näkökulmia työhön ja se avaa uusia ovia. Lisäkoulutuksesta on myös apua työntekoon. ”Vaikka minulla oli ohjaaja tausta ja vahvasti ohjaukselliset asiat olivat hallussani, olin huomannut, kun vertasin itseäni muihin työntekijöihin, jotka olivat lähihoitajia, että työstäni ja toiminnastani puuttui jotain hoidollista. En ihan ymmärtänyt miksi tietyt asiat toimivat siten kuin toimivat. Lääketentit olin käynyt täällä jo ennen oppisopimuskoulutusta, koska ne vaadittiin suoritettavaksi jo silloin, kun aloitin työskentelyni täällä. Se osa-alue oli minulla hallussani, mutta kaikki muu hoidollinen puuttui. Sain ne lähihoitajakoulutuksesta. Koulutuksesta sain varmuutta kaikkeen toimintaani. Nyt minulla on se tietopohja, mihin voin perustaa oman tekemiseni”, toteaa Minna.