Tarun lähihoitajapolku - Careeria

Tarun lähihoitajapolku:

Työssäoppimista päiväkodissa Kiinassa, omassa vanhassa eskarissa, väyläopintoja ammattikorkeakoulussa…

Taru Hedenstam valmistui lähihoitajaksi keväällä 2017. Kipinän lähihoitajaopintoihin Taru sai aikanaan 9. luokalla, kun luokka opinto-ohjaajansa kanssa oli tutustumassa Point Collegeen (1.1.2019 alkaen Careeria).

– Muistan, että vierailimme lastenhoidon tunnilla. Silmäni avautuivat, kun näin mitä oppitunnilla tapahtui ja mitä kaikkea oppilaitoksessa opiskellaan. Kuulin mihin kaikkialle lähihoitajan opinnot voivat johtaa. Jatko-opintomahdollisuuksia löytyy, ja työpaikkoina voi sitten olla neuvola, lastensuojelu, päiväkoti jne. Mahdollisuuksien kirjo opintopolulle oli laaja. Aina ehkäisevästä ja ennakoivasta työstä hoitavaan työhön, Taru kuvaa, miten aikanaan päätti hakea opiskelemaan lähihoitajaksi.

Hieman valinnan osumiseen Point Collegeen vaikutti myös se, että Tarun viidestä sisaruksesta kolme on opiskellut Point Collegessa – sisarukset tosin merkonomiksi.

Hyvinä asioina opiskelussa Taru toi esille sen, että asioita sai tehdä itsenäisesti.

– Oli tietenkin omasta motivaatiosta kiinni, miten opinnot etenivät. Minulle sopi hyvin, että lukujärjestyksessä oli myös lyhyitä päiviä. Vapaalla oli sitten mahdollisuus tehdä tehtäviä ja tarvittaessa pyytää apua paikalla olleilta opettajilta. Lisäksi koulussa oli koneet käytössä, Taru kertoo.

Opetuksesta ja opettajistakin Tarulla on vain hyvää sanottavaa.

– Opettajat olivat tyyliltään hyvinkin erilaisia ja opettivat kukin omalla tavallaan, mutta kaikki olivat ihania. Opettajilla oli aitoa työkokemusta ja he ottivat opetukseen aitoja esimerkkejä. He ymmärsivät mielestäni myös hyvin opiskelijaa ja joustoa löytyi. Luokanvalvojani Sari Olin oli ihan paras, Taru hehkuttaa.

– Sain myös opintojen aikana uusia ystäviä. Meillä oli luokassa hyvä ja tiivis luokkahenki.

Työssäoppimisjaksoilla pääsi monipuolisesti tutustumaan lähihoitajan työhön. Tarun ensimmäinen työssäoppimisjakso oli päiväkodissa, jossa hän itse oli käynyt eskarin. Nyt entiset eskariopet toimivat Tarun ohjaajina työssäoppimisjaksolla. Toinen työssäoppimisjakso vierähti kotihoidon parissa ja kolmas tukiasunnoilla, jotka oli tarkoitettu henkilöille, joilla on kehitysvamma tai autismin kirjoon kuuluva häiriö.

Erittäin antoisa ja opettavainen oli myös kuuden viikon pituinen työssäoppimisjakso Shanghaissa, Kiinassa.

– Ihana kokemus. Työskentelin Shanghaissa päiväkodissa. Ohjaajani eivät kovin paljoa puhuneet englantia, mutta heistä tuli minulle kuitenkin tosi läheisiä. Näin Kiinassa myös sitä kurjempaa puolta, ja silmäni avautuivat monelle asialle. Meitä oli Kiinassa 16 suomalaisen ryhmä eri oppilaitoksista, ja sain matkan aikana uusia ystäviä ryhmän muista nuorista. Yhteydenpitomme osan kanssa jatkuu edelleen, Taru kuvaa Kiinan kokemuksiaan.

Lähihoitajaksi valmistuttuaan Tarulla oli jo mielessä jatko-opinnot. Tavoitteena toimintaterapeutin tai sosionomin opinnot. Jo lähihoitajaopintojen aikana suoritetut Laurean väyläopinnot silottavat tietä jatko-opintoihin.

– Suoritin väyläopintoina lastensuojelun sekä monimuotoinen perhe kurssit. Tämä oli hyvää harjoittelua korkeakouluopintoja varten. Väyläopinnoista sain myös kipinän sosionomian puolelle. Nyt ensisijainen tavoite on kuitenkin toimintaterapeutin opinnot, mutta sosionomi tulee heti kakkosena. Vaikka minun ei pitänytkään hakea mihinkään… Mutta opinnot ovat vieneet mennessään, summaa Taru tuntojaan.

Opintojen päätyttyä Taru teki sijaisuuksia päiväkodille, jossa suoritti lähihoitajaopintojen viimeisen harjoittelujakson.

– Ehdin olla yhden päivän vapaalla, kun minut jo soitettiin sijaiseksi. Ja opintojen päätyttyä oli kesällä suunnitelmissa mennä samaan vanhusten palvelutaloon, jossa olin edellisenäkin kesänä, Taru kertoo työsuhteistaan.

Opinnoistaan Tarulla on pelkästään hyvää sanottavaa.

– Voin suositella opiskelua lähihoitajaksi kaikille. Tarvitaan kuitenkin opiskelumotivaatiota ja kiinnostusta alalle. Työharjoittelujaksot ovat hyviä. Niissä näkee mitä työ oikeasti on. Ja pitää olla oikea asenne, halua tehdä tätä työtä. Itse olen opiskeluaikana oppinut paljon ja kasvanut henkisesti. Olen aikuistunut ja ymmärrän nyt opintojen jälkeen paremmin erilaisia ihmisiä ja erilaisia arvoja. Lähihoitajaopinnoissa kasvaa henkisesti ja oppii suvaitsevaisuutta, Taru kiteyttää tuntonsa lopuksi.

Mitä Tarulle kuuluu nyt?

– Valmistuttuani olin koko kesän töissä vanhainkodissa niin, kuin oli jo suunnitelmissakin. Opiskelemaan en sittenkään päässyt, vaikka hainkin. Pakko myöntää, että olisi kyllä pitänyt lukea hieman enemmän pääsykokeisiin.

Loppujen lopuksi se, etten päässyt opiskelemaan ei kuitenkaan haitannut tässä vaiheessa ollenkaan, sillä kesätöiden jälkeen muutin Helsinkiin kämppäkaverin kanssa. Olin todella innoissani tästä ja halusin pitää hetken aikaa kunnolla lomaa töistä, ja asettua uuteen kotikaupunkiin rauhassa. Perhe minun puolestani oli huolissaan, että milloin haen töitä ja saako niitä Helsingistä kuinka hyvin, joka oli aika huvittavaa minusta, ihan kuin oikeasti lähihoitajan töitä ei löytyisi pääkaupunkiseudulta.

Sitten aloin hakea töitä, ja minut kutsuttiin kolmeen haastatteluun. Samalla haastattelujen tuloksia odotellessa olin töissä myös Meilahden sairaalassa lähettinä, joka ei siis ollut mitenkään lähihoitajan työtä, vaikka sairaalassa olikin. Oli kyllä mielenkiintoista silti, ja tuli myös vähän tutuksi tuo Helsingin iso sairaala-alue, jonka alla sai polkea pyörällä tunneleissa, Taru kertoo kuulumisiaan nyt.

– Sitten sainkin puhelinsoiton eräästä palvelutalosta, että pääsen sinne vakituiseksi lähihoitajaksi muistisairaiden osastolle. Olin todella onnellinen tästä. Oli vaikea uskoa, että sain näin nopeasti vakituisen työsuhteen. Olen kohta työskennellyt siellä vuoden, ja työkaverini ovat tulleet todella tärkeiksi. Asukkaat ovat kaikki erilaisia mahtavia persoonia ja talossa asiat hoituu mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin. Saan tehdä työtä, jossa jokainen päivä on erilainen, ja jossa on todellakin haastetta ja välillä hyvin rankkaa myös henkisesti, mutta kuitenkin se antaa myös kaikkea hyvää takaisin vähintään yhtä paljon. En osaisi oikein edes työskennellä ns. "normaalien" ihmisten kanssa, vaan tuosta joukosta on paremmin kuin hyvin löytynyt oma paikka, Taru hehkuttaa nykyisestä vakituisesta työpaikastaan.